Tajusin juuri olleeni liikaa kotona, liikaa lasten kanssa. Pienemmällä on joku takertumis+sylikausi päällä kun käsittääkseni pitäisi päinvastoin itsenäistymiset kiinnostaa, ja isompikin valittaa, että tulee mua ikävä, jos jätän heidät yksin ja lähden jonnekin. Enhän mä teitä yksin koskaan jätä! Isihän on täällä! Niin, mutta sinä et, sanoo tyttö joka tulee paremmin kuin loistavasti isänsä kanssa toimeen.

En saanut äitienpäivälahjaksi sitä 24 tuntia jossain piilopirtissä metsän keskellä...