Juhannusromantiikan manifestoituminen pienenä rakkaudenhedelmänä seuraavana maaliskuun ruuhka-aikaan on aika tukalaa äideille, juuri niille heinälatoon houkutelluille neitosille; ensin pahoinvoinnin aikana oloon tuo mukavaa lisätukaluutta elokuun helteet. Sitten talvella saa pelätä liukastuvansa. Kun muutenkin talven pimeydessä väsyttäisi, on mahdollinen raskausväsymys kirsikkana kermavaahdon päällä. Ja sitten lopputalvesta, kun muutenkin olet jo niin mahtavan kokoinen, ettet oikein tiedä, kuinka vaatteisiisi mahdutkaan, pamahtaa jotkut kauheat -30 pakkaset, jolloin mitkään vaatteet ei riitäkään, sillä kehoosi pakkautuneet ylimääräiset nesteet toimivat tosi tehokkaana kylmävaraajana...

Toisaalta kesä-äidit valittavat, kuinka tukalaa on kesäkuumalla olla viimeisillään, mutta hei, ainakin tekniseltä kannalta on aika salettiin helpompaa sipaista joku kesämekko päälle, sandaalit jalkaan joutumatta kurottelemaan jotain kengännauhoja kiinni *puuh puuh*, lapsellekin vaan tuikataan pikku kesävaatteet päälle, ei tarvitse lyllertää ja punnertaa haalareiden, villasukkien, rukkasten, talvikenkien... ja minkä vielä kanssa, yh, ei tohtisi ajatellakaan...

Mutta anteeksi vaan, elokuussa lomailijat. Yritän ajatuksen voimalla manata raikkaita sateita, hieman vilpoisampaa säätä (mutta ei liian!), ehkä ihan pilvistäkin. Alkaa olla mehut loppu.

Oletteko huomanneet, että valtaosalla sisaruksista on noin 2 - 4 kk eroa? Useimmiten koko pesue on tupsahtanut melko samaan vuodenaikaan. Meillä naisilla lienee joku sisäsyntyinen juoksuaika...