En minä kirsikoista niinkään, ihan ok, muttei mikään suuri intohimo - paitsi nyt. Esikoista odottaessa yksi pakkomielteistä oli yhden irtiskaupan kirsikkaliköörikonvehdit, jotain, mikä on yleisesti ottaen kuvottavaa ja yök. Mutta niitä oli silloin pakko saada, ainakin yksi.

Nyt se on palannut taas. Mutta ne konvehdit tuntuvat - hooray! - liian äklöiltä, se halpa suklaa, se sokeriliemi, mutta kirsikkaa kuitenkin. Unelmoin jostain joskus syömästäni jäätelöstä. Onneksi löysin kirsikkajugurttia. Ja kun sorruin siihen säälittävään ahmimiskeksipakettiinkin, kaikkien makujen joukosta yli muiden nousi kirsikka.

No, parempi tämäkin kuin joku jatkuva suklaapatukkahimotus. Mutta riivaa se, yhtäkaikki.