Voi tätä riemua kun on viikonlopun nähnyt ne 115 kanavaa vai mitä lie, jotka kaapeliyhtiön kampanja meille ilmaiseksi tarjoaa. On ainakin tullut todettua, ettei mitään järkeä alkaa mitään maksukanavia tilailemaan: jos jostain jotain järkevää tuleekin, se luultavasti tulee väärään aikaan, tai ilman tekstitystä, jolloinka 1 - jälkikasvun hereilläoloaikaan en saa mitään tolkkua, 2 - jälkikasvun nukkuma-aikaankaan voi kovasti ämyreitä luukuttaa, ja tämän lisäksi, sieltä tulee niin kirotun paljon sitä jalista, että eräs taloudessa asusteleva herra totesi itsekin, että ei, ei hänelle tällaista - siinä menee opinnot ja perhe- sekä sosiaalinen elämä yhden täplikkään pallon tillittämiseen... Eikä sitä tölsöä muutoinkaan niin kovasti tule katsottua. Eikä sitä halua lapsillekaan opettaa jonain elämän keskipisteenä. On pikkukakkoset ja viikonloppuaamujen ohjelmat, se riittäköön.

Mutta kun tämmöinen spesiaalitilaisuus nyt on (ja juuri sillä hetkellä isäntä ei ollut jalkapallon ääressä), piti paljastaa salaisuus - pari jaksoa klassista Myyrää. Jäi sitten ihan kuriositeettina päälle, josko jotain tulisi, no jotain söpöjä eläinlapsia ja sitten alkaa Vauva-TV. Kesto 2 h. Mitä huttua!? Pehmeän pimputusmusiikin soidessa ruudussa pyörii diashowna jotain 1. asteen Clipart-valokuvatiedostoilta näyttävää kuvamatskua, nuottivihkoja, kenkiä, pelimerkkejä (?). Esikoinen jaksoi noin 10 minuuttia väittää olevansa vauvoille tarkoitetusta ohjelmasta kiinnostunut, isosiskollisessa mielessä, nuorempi puuhasi omiaan ja välillä sivusilmällä huomasi jotain ilahduttavaa. Hohhoijaa. Mutta pelottava olikin ajatus, että näyttääkö tätä joku ihan tosissaan vauvalleen? Sitteriin ja tölsön eteen? Tosissaan??? Joku idea olisi katsoa tuommoista yhdessä ja kommentoida kuvia, mutta hohhoijaa - ne halvimmatkin ruokakauppojen kuvakirjat sisältävät niin paljon laadukkaampaa materiaalia...

Mutta tottakai, ohjelman luonteen tajuttuaan, ensimmäisenä hänen kieroutuneessa mieleessään kihelmöi visio, kuinka tätä olisi silloin viitisen vuotta sitten kyllä jumituttu katsomaan, ja varmaan ihan säännöllisestikin. Voi noita takavuosien tv-suosikkeja. Kuka muistaa Akvaarion? "Interaktiivinen" kummallinen, outo kokeilu, jossa katsojat muka tekstiviesteillään jollain tapaa vaikuttivat hahmojen elämään. Kyllä me jotain viestejä lähetettiin, muttei koskaan oikein auennut, mitä tapahtui ja miksi. Oliko ne "bilettämässä", kun näytettiin tyhjää kämppää? Ja yksi riemurasiahan oli tietenkin tv-chatit, oi noita aikoja ennen mitään bimbo-juontajia. Monta kertaa, juuri kun oli luovuttamassa ja siirtymässä nukkumaan, ruutuun vilahtikin joku ihan kipeä viesti, joko huumoria tai tosissaan, että oli pakko jäädä seuraamaan jatkoa. Pitkittämään sitä "viimeisten" väsinkien tuntien mittaista jatkumoa.  
Ratkaisematon vain on yhtälö, että miksi jumipäät maksaisivat lastenkanavasta, ja päinvastoin, toivottavasti kukaan lastenkanavan potentiaalinen tilaaja ei jaksa olla semmoinen jumipää, joka jaksaa vain jumittaa jotain Vauva-TV:tä ihan vaan jumitustaan... Ehkä ne isät sitten, taitaa se jälkikasvun ilmestyminen kuvioihin vaikuttaa sittenkin lähinnä äitien kulutukseen - isät, ne paskiaiset, jatkavat ikuista murrosikäänsä haahuillen jossain työkkärin ja treeniksen välillä, verestävin silmin valittavat, kun muija on alkanut vaatimaan, että pitäis olla rahaa niinku muuhunkin kun säätöihin...