Liian pieni maailma, liian pienet kuviot, liian vähän liikkumatilaa. Kunpa saisi päivän - pari lapsista lomaa (sori vaan, pienet rakkaat, mutta tämä neljän seinän sisällä kinaaminen, sairastelut ja uhmaiät, käy voimille), viikko - pari miehestä.

Mutta nauttisinko siitä oikeasti, ensin mainitusta ainakaan. Kun jo puolen tunnin matka julkisilla yksin asioille ja takaisin muuttui hykerryttävästä ahdistavaksi jo edellisen illan aikana (osasin minä sitten perillä sitten siitä nauttiakin). Ja jälkimmäinen - mitä sairaita mustasukkaisuusfantasioita se tarjoaisikaan, kun jo nyt miehen opintoihin liittyvät yönylireissukaavailut - ja etenkin ne peruuntuneet!!! - herättävät hersyviä ahdistuksia terveeseen tyyliin entä jos se olekaan mikään koulun juttu, mutta se vaan petaa tilanteen päästä tyttöystävälleen yökylään!!!