Jotain vaikutusta leipälevitteen rasvaprosentin muutoksella on. Tunnen nimittäin semmoista pientä napinaa, tyytymätöntä hytinää, sekä fyysistä että henkistä.

Sen verran tulee päivän mittaan korvattua niitä oikeita aterioita leipäpalasilla, että kyllähän se tuntuu.

Joskus keväämmällä kun kirjoitin imetyksen aiheuttamasta rasvanhimosta, kukahan se oli kun kommentoi, että näin on, elimistö tahtoo pitää kiinni saavutetuista eduista, ja jos tila muuttuu, alkaa vaatimaan paluuta entiseen. Kesällä jostain ("Kroppa kovilla" kenties) dokkarista selvisikin, että kyse on ilmiöstä nimeltä homostaasi. Samasta syystä tulee krapula, ja krapularyyppy auttaa; elimistö on tulkinnut alkoholimyrkytyksen normaalitilaksi, ja tahtoo näin sitten palautua kyseiseen tilaan siihen sopeuduttuaan. Elimistöparkamme, on kuin lapsi, joka tulkitsee jokaisen tilanteen, vaikka kuinka vääristyneenkin, vain osoitukseksi vanhempiensa rakkaudesta, oli kuinka kaltoinkohdeltu hyvänsä.