Ei tuo syysloma nyt ihan näin pitkä ollut. Mukaan on sekaantunut myös kiirettä, laiskuutta, väsymystä, rajoitettua "privaattia-nettiaikaa", kaikenlaista... Hölmöä myöntää, mutta noi edellä jurnuttamani googlehautkin ihan oikeasti painaa...

Syömishäiriöisen ns.-unelma: raskausdiabetes - selkä seinää vasten. "Kuinka minusta tuli hiilihydraattitietoinen yhdessä yössä". Toisaalta aivan karseeta, toisaalta ajattelee, että noh, nyt on PUOLI VUOTTA otettava tämäkin asia tosissaan. Tilanne on toisaalta ihan samanlainen kuin viimeksikin, mutta nyt vaan satuin tarkempaan syyniin. Voi olla, että joutuu itseään piikittelemäänkin, iykh. Mutta lapsen parhaaksihan tämä vain... Aika karua vaan, odottavan äidin ainoa ilo kun on syöminen. Jos vaan haima suostuisi yhteistyöhön vaan ei.

Kaikenlaisia menneiden aikojen traumojakin on pitänyt tänne purkaa, mutta ne ovat aamuyöllä kirkkaampina mielessä. Tämä oli kai tämmöinen lyhyehkö päivityspostaus.