Vaikka siitä aina moititaan, että reseptiä lykätään vaan, niin minä olen kiitollinen. Olen kiitollinen myös siitä, että on sama lääkäri ollut monta vuotta, jonka kanssa tulee toimeen. Ja että silloin parisen vuotta sitten uskalsin avautua aiheesta, sensijaan, että olisin juossut johonkin yksityiselle. Nyt ei tarvinnut kuin laittaa sananen toimiston kautta, ja heti järjestyi aika seuraavalle päivälle. Ei tarvinnut alkaa lässyttämään kaikkea mahdollista aikojen alusta ja niin edelleen, päästiin suoraan asiaan melko yksinkertaisesti. Kyllä se johonkin erikoissairaanhoitajaan ottaa vielä yhteyttä, mutta mulle riitti fluoksetiiniresepti. Ystävällisesti vielä 60 mg:aan viikottain nostaen, ei mitään "kokeillaan nyt tällaista"-nysväämistä. Kiitos!

Ystävällisesti vielä sitä halpisvalmistetta. Meinasi leuka loksahtaa kun sata kappaletta maksoi jotain kuutisen euroa. Aika eri meininki kuin Fevarinissa, jonka reseptin hakemista joutui välillä todellakin sumplimaan, eikä voinut ehkä ottaa kaikkea kerralla, mistä seurasi lisää apteekissa juoksemista.

Tuli mieleen vielä noista isoista testipisteistä, että vaikuttaahan niihin huono itsetunto osaltansa, joka on krooninen tila. Ettei se itse masennus ihan niin paha sinänsä, tavallaan.

Iso helpotus toi oli, että sai asian hoidettua niin nopeasti. Kun kuitenkin menee se pari viikkoa lääkkeen vaikutusta odotellen.