eli tekosyyt sille, miksen harrasta säännöllistä liikuntaa

Aika ja jaksaminen; kunhan miehellä vähän löysääntyisi opiskeluhommat, vähän ehtisi tekemään muutakin kuin käkkimään koneen takana, nukkumaan, lähtemään töihin jne. Menin jo siihen halpaan, että ihmettelin jatkuvaa väsymystä, jatkuvaa stressiä, jatkuvaa sekamelskaa kotona, pitkää listaa tehtävistä asioista, joka ei koskaan lyhyene. Kunnes tajusin olleeni tässä muutaman kuukauden aika 24/7 täysorganisaattori - mikä on aika paljon vaadittu masennusta sairastavalta ihmiseltä. Niin paljon kun mies yleensä tekeekin kotitöitä ja viettää aikaa lasten kanssa, en muistakaan edellistä kertaa kun on joko lähtenyt johonkin tyttöjen kanssa tai toisen, saati täyttänyt tiskikonetta. (Tietenkin on niitä superäitejä, jotka pyörittävät isompiakin huusholleja, mutta minä en kuulu heihin eivätkä hekään varmaan kärsi masennuksesta).

Jos mies onkin sitten himassa vaikkakin koneen takana, tai ainakin jatkuvassa paineessa päästä kirjoittamaan ja rauhassa, ei ensimmäisenä tule mieleen huikata että soronoo, käyn nyt 45 min kävelyllä, anna tytöille iltapalaa. Helppoahan se olisi, mutta siinä vaiheessa on itse aika kuitti. "Tietenkin jos vaan lähtisi". Niin, pitäisi.

Koko tämän kotiäitiputken ajan olen suuresti haaveillut siitä, että tilanne normalisoituisi niin, että mies olisi illat kotona enemmän tai vähemmän jouten, jotta vihdoin pääsisin parina iltana viikossa johonkin "harrastus"-puuhaan. Jotain kansanopiston pipertämistä yhtenä ja jotain pakkoliikuntaa toisena. Olisin varmaan aikalailla toinen ihminen monin tavoin.

Toisaalta se saakelin auto helpottaa elämää niin ettei uskokaan kuinka helppoa on viilettää paikasta toiseen, mutta toisaalta jää sekin pieni kävely, minkä yleisillä kulkien on tehnyt pysäkiltä toiselle jne.

Lasten kanssa ulkoilu on tässä vaiheessa joko hiekkalaatikolla käkkimistä, hissuttelua (esikoisen kävellessä) tai  julmetun kuorman eteenpäin puskemista (13 kg + 16 kg + rattaat X kg ja varusteet) vieläpä huonossa asennossa, kuten rattaiden työntäminen väistämättä on, ei se ole mitään "rentouttavaa liikuntaa".

Tahtoisin pyöräillä. Pelkään polvea.