Paha kun joutuu jossain tilanteessa vaikka ihan vaan jotain "leikkisiä" kysymyslomakkeita täyttelemään. Tajuaa, että enhän mä oikeastaan itsekään ole itsestäni mitään mieltä. Mitä nyt mihinkään kysymykseen vastaisi. Mistä mä pidän? Mitä tv-ohjelmia edes seuraan? Mistä mä olen kiinnostunut? Ei mitään järkeviä vastauksia mihinkään. Kuka minä sitten oikein olen?

Toisilla ihmisillä on jotain semmoisia, joista he pitävät. Joku tietty väri. Joku tietty "juttu". Vaikka lempikukka. En minä tiedä, mikä minun lempikukkani on, nehän nyt on kaikki omalla tavallaan kauniita. Tai värit - riippuu tilanteesta. Olisi  niin helppoa olla semmoinen "sininen"- tai "auringonkukka"-ihminen.

Elokuvat ja musiikki, joihin joskus olen muka suhtautunut intohimoisesti. Ei juuri mitään mielipidettä. Joku leffa, voiko siitä sanoa, että se olisi läpeensä huono, ehkä vähän tylsä mutta ehkä siinäkin oli hetkensä. Tai hyvä leffa, mikä on niin hyvä leffa, että allekirjoittaisin asian? Ja se telkkari, tuleehan sieltä kaikenlaista tuijotettua, mutta kehtaako niitä mainitakaan. Eihän ne mitään "lempi"ohjelmia ole, vaan semmoista aivojakelluttavaa ajantappoa.

Joskus oli muka hienoa, että oli semmoinen "määrittelemätön", joka ei käynyt mihinkään kastiin. Nyt on vain semmoinen olo, että on ihan hukassa. Mä olen tavallaan jotain, mutta en ihan tarpeeksi mitään.

Alkaa pelottavasti vaikuttamaan siltä, että kuulun vielä niihin "keski-ikäisten rouvien" joukkioon, jotka kulkevat laumoittain kurssilta toiselle "löytääkseen itsensä".