Mä syön ihan kauheasti. Ihan kauheita asioita. Ja kun en syö, ajattelen sitä kaiken aikaa. Toisaalta saatan liioitella ja olla itselleni liian jyrkkä, mutta toisaalta - eilenkin juhlin sitä, etten ottanut kaupasta mitään matkarohmittavaa, mutta toisaalta - kahvivieras söi aivan liian vähän pullapitkosta, lapset eivät lainkaan; arvaattekin, mihin loput upposi... Ja vaikka kuinka hurrasin tuota kauppamatkaa, vetäisin vielä parit jäätelönjämät pakastimen kätköistä. Ja jos tuo nyt ei ollut niin hirveän suurta, asenne ratkaisi - koko julmetun päivän pyörittelin mielessäni kaikenlaisia mätinkejä. Ihan sairaissa himoissa. Vaikka söinkin tuhdin, järkevän papumössöaterian ja salaatit vielä päälle.

Vetoomus

"Terveet"! Kun käytte plösöillä kylässä, olkaa kilttejä ja santsatkaa kahvileipää ihan reippasti vaan, toisenkin kerran! Näin voitte auttaa salaongelmaista ystäväänne enemmän kuin uskottekaan!