No vähän. Kaksi viikkoa jäljellä! Ja siitäkin menee osa neuvoloissa ja lääkäreissä ja muissa oikeissa asioissa. Ei sitä tekemistä nyt niin paljoa olisi, mutta kun ei vaan saa aikaiseksi. Kaikki järjestelmällisyys ja määrätietoisuus on tauolla. Käyn lyllertämässä kauppakeskuksissa 1 - 2 lapsen ja ison mahani kanssa, enkä keksi mitään. Kauaa ei ehditä, kunnes joku kitisee nälkää. En muista hoitaa niitä asioita, jotka pitäisi. Löytäisin itselleni kyllä kaikkea pientä kivaa (odottavan äidinhän kuuluukin hieman hemmotella itseään..?). Ja vaikka lahjoja ei tarvitse montaa (vielä haikeudella muistelen tätä aikaa sitten, kun jälkikasvu alkaa tosissaan väsäämään vaatimuslistoja...), mutta sitten on aina ne pari tyyppiä, joille en vaan keksi mitään. Ja ne pari, joilta tuli yksi toive, joka osoittautui aiiiivan liian kalliiksi, ja pitäisi sitten keksiä jotain muuta tilalle. Mutta kun aivot menee lukkoon ostoshelvettipyörityksessä viimeistään.

Eikö kukaan ole tutkinut sitä, paljonko idioottimaiset, "vitsikkään" mainoskuulutukset itseasiassa vähentävät ostamista, typeröittämällä ihmisiä? Eihän semmoisen lässytyksen keskellä kukaan voi ajatella järkevästi.