Taas. Olosuhteiden pakosta. Streittarielämää jokseenkin reilu vuosi tiedossa.

Mutta. Voi kun vähän olisi pitänyt käydä hyppäämässä öisellä kaupungilla. Kavereita. Höpinää. Muutama siideri suunniteltua enemmän. Ehkä jotain hassua tupakankaltaista tuotettakin. Aamuyön viimeisellä bussilla himaan öisistä iloista elävöittyneenä, mutta sittenkin niin onnellisena, että on perhe, jonka luokse palata, ammottavan tyhjyyden sijaan, jota elämä edelleen olisi, jos en tämän miehen kanssa näin olisi tupsahtanut perhe-elämän piiriin.

Mutta känni. Voi sentään. Jäi taas tältä vuodelta kokematta.