Harvakseltaan, ei joka päivä, mutta joka kolmas ainakin, tullut pyllerrettyä ja lyllerrettyä jonkinlaista kuntoilua. Eikä ihan turhaa, sillä seuraavana päivänä on ollut varsin jähmeä olo. Mitään pahempia ahmimisia ei ole ollut, vaikkakin jäätelö on valitettavasti muodostunut lakisääteiseksi yksinäisillä kauppakeikoilla. Toisinaan itsekuri riittää jo ennaltaehkäisyyn, parin valvovan silmäparin mukaan ottamiseen. Kaikenlaista "oikeaa" ruokaa on tullut laitettua yllättävän tiuhaan, miltei päivittäin, ja se on enimmäkseen ollut jopa "järkevää". Tuossa eräänä päivänä mies yritti yllyttämään irrottelemaan vähän ja hakemaan pitkästä aikaa pitsaa, mutta ei napannut. Ei vaan tehnyt mieli.

Ja se imetysnälkäkin on joko helpottunut tai sitten vaan tulen mättäneeksi sen verran ruokaa, etten sitä huomaa...

Vaaka pysyy uskollisesti 105 kg:ssa. Ei laske, vaan eipä toisaalta ole noussutkaan. Pitäisiköhän tänne alkaa kirjaamaan painoseurantaa, ehkäisiköhän se sen, ettei tarkkaavaisuus herpaannu ja homma karkaa käsistä yllättäen? Joskus mietin ruokapäiväkirjan pitämistä, mutta osaisinko olla niin säntillinen - ja osaisinko todella olla riittävän rehellinen *punastus*.

Tarkkailen itseäni myös ns. vihkisormusindeksillä: olivat ihan löysät tuossa yhtenä iltana. Helle kyllä hieman turvottaa, ettei sekään ole ihan paras keino kesäaikaan.