Järjenkäyttö on sallittua, vaikka ajoittain sortuisikin järjettömyyksiin. Vaihdoin leivänpäällisen rasvaprosentin 60:sta 25:een. Lantraan sokerijugurttia maustamattomalla - mitä olen tehnyt jo nnniiin monta kertaa, kunnes aina vaan "kyllästyn kantamaan niitä tölkkejä ja sorrun sitten syömään taas raakaa maustettua".

Molkosania aamujuomaksi, ryys. Uskon, että siinä on sama teho kuin omenaviinietikassa (ja joku puhui sitruunastakin) - tuskin se rasvaa polttaa, mutta sen kyllä huomaa, että säännöllisestä nauttimisesta aiheutunut elimistönesteiden happamuuden muuttuminen korostaa makean makua. Kuten tuo jugurttikin - jos lappaa vain maustettua, se ei ole sen kummempaa, mutta attanas, kun laittaakin 3/4 maustamatonta ja siihen pikku lurauksen maustettua - jopa on makiata. Ja eihän banaanikaan mitenkään niin sokeriselta maistu sellaisenaan - paitsi maustamattomaan jugurttiin pilkottuna. Sama homma täytyy olla, mikä tässäkin toimii. Olin vetänyt jotain armohirveää, joku suklaalevy yhtäsoittoa tai sinnepäin - ja kun seuraavana päivänä ei-edes-niin kauhean sokerissa ryvetettyä napsasin, kaurakeksin, ja epäilin suun olevan ihan sokea - ei se maistunutkaan millekään voileipäkeksille, vaan kamalan, inhan imelän sokeriselle! "Tylsä" kaurakeksi! (- Eipä se kuitenkaan estänyt vetämästä koko pakettia päivän mittaan).

Ja liikuntoa. Ei tarvitse montaakaan päivää steppailla peräkkäin itseään hikeen, niin johan ulkosalla huomaa eron, lastenvaunuja lykkiikin tuost vaan eikä minään nääntyvänä kuormajuhtana. Vielä kun muistaa selänkin suoristaa. Sitten niitä portaita. Täytyy olla tiukkana itselleen, että jos on vaunuitta liikenteessä, niin portaita, ei hissillä. Sen viikon, kun hissi oli rikki, alkoi loppupuolella askel nousemaan keveämmin ja keveämmin - kun ekana päivänä luulin suunnilleen tuupertuvani ennen kotitasannetta. No ei nyt ihan niin, mutta vauhti hyytyi ja akka puuskutti. Ja niin pienellä harjoituksella hän hypähti kuin vuorikauris kotiovelle saakka! Kuinka ylläpitäisikään moista?