Ihan kauheaa. Mutta pysyin lujana. Tottakai tietenkin vielä nälkäisenä, reippaan ulkoilun jälkeen ruokakauppaan. Kestin kuin mies tai nainen ainakin, mutta kamalaa kidustusta se oli. Sipsipusseja, keksipaketteja, oi voi, niin monenlaista. Karkkihylly yllättäen ei ollutkaan niin hankala ohittaa, se on nyt toi rasvapuoli mikä riivaa. Kuten todettu edellä, ks. kommentit. Mutta kun kävelee vielä karkkikaupan, kiskan ja yhden automaatin ohitse hermosäikeet kirkuen, on aika voittaja olo kun himaan pääsee.

Eihän tässä täysin tyylipuhtaasti ole suorittu. Eilen join kaakaota ja tänäänkin - eikä se muuten enää ole sitä äklöä sokerilientä, kunnon vieraskeksi- ja pääsiäismunakuurin jälkeen - ja ukkokulta se vielä tuo tuliaisina Mignon-munan. Voi miksi? Mutta ei se kai tavaksi ota, ja sehän oli vain yksi... Enkä muuten minäkään niitä itselleni ostanut. Sain pääsiäisenä muutaman, joista miehelle puolet. Eikä sekään kirpaissut. Joskus on pitänyt hakea salaa tasoitusta, jos on jotain moista "joutunut" jakamaan.

No se ruokapuolikin on listalla. Nyt on kasvismössöä moneksi päiväksi. Ja seuraavaan ruokalajiin tykötarpeet valmiina.

Kun vaan osaisi olla tyrimättä. Keskimakkara on jo plumpsahatanut takaisin. Farkut tuntuvat enteilevästi piukemmilta kuin viime viikolla. Peilikuvassakin näkyy jotain ikävää palautumaa. Nyt täytyy olla tosissaan, mutta sillälailla hellästi...