Jos sitä osaisi/jaksaisikin olla oikein kantaaottava ihminen, menisi Hesarin tilaus kohta katkolle. Hohhoijaa kun jaksaakin kiinnostaa tämä uhmakas "Läskikapina". Kyllä nyt kansa pelastuu kun HS näyttää sille valoa. Ok - ihan asiallisia juttuja, mutta hilppasen ylitarjontaa. Ja ärsyttävä rummutus. Samaa karvahattumeininkiä kun "koko Suomi liikkumaan!" tai "Citymarket - lapsiperheiden puolesta!".

Siis totta, varmasti ihan hyviä ja asiallisia juttuja, jotka voisivat jopa kiehtoa lukemaan kiistatta minullekin tarpeellisen informaationsa vuoksi, mutta montako niitä on ympätty yhteen lehteen? Kymmenen? Kaksikymmentä? Joka julmetun tiede - terveys - ruoka - ja nyt jopa talousosion alla?!? Hohhhhoijaaaa... Alkoivatko ne kilpailemaan uuden KG-lehden kanssa kenties? Painonvartiojoiden? Myönnetäänkö Pulizerin ja Nobelin vähintään rauhan- ellei fysiikankin palkinnot HS:n toimituskunnalle, kun Suomen kansan painoindeksi on virallisesti todettu alittavan "vähäisen ylipainon" rajan?

Varmasti on ihmisiä, jotka saavat jotain henkilökohtaista potkua näistä lukemattomista artikkeleista. Luultavasti on kuitenkin enemmän niitä läskinvihaajia, jotka vasta kiksejä näistä jutuista saavatkin. Voi sitä sitten kahvitunnilla riisikakun kanssa täpinässä julistaa, kuinka jokaisen ylipainoisen pitäisi maksaa ei vain omat terveydenhuollon kustannuksensa, vaan sakkona muutaman laihankin - niin, "on se vaan niin että---!". Kyllä jokainen läski onkin vain laiska, ahne, typerä ja tietämätön! Kyllä on henkistä sokeutta, jos ei havahdu tämän kapinarummutuksen ansiosta vähän katsomaan, mitä sinne suuhunsa tunkee! Niin!

Mutta - kun me kaikki ihmiset, läskit, emme vaan toimi sillä mekanismilla, että olemme tietämättömyyttämme lihavia, kun ei about "tajuta, että sokeroidut juomatkin lihottavat" (Abraham: Syömishäiriöiden luonne ja hoito - joka vahvisti näkemystäni siitä, että monet tämänkin alan tutkijat symppaavat niitä linnunhauraita anorektikoita ja suhtautuvat puistatuksella tyhmiin läskeihin...). Olen sitä täälläkin tainnut toistella useampaan otteeseen olevani näin lihavaksi harvinaisen ravitsemus- ja terveystietoinen ihminen, jotenka sori, HS, kaltaisiani ei ainakaan lisäinformaatio eikä viimeisimmät tutkimustulokset juurikaan auta - me ummistamme silmämme kaikelta tuolta tiedolta, koemme itsemme yhteisön torjumiksi joka-aamuisen lehtemmä äärellä - ja rangaistuksensekaiseksi näennäislohdutukseksi paijaamme päätämme puolella litralla jäätelöä tai holtittomasti hotkitulla suklaalevyllä. Kun ei meistä ole noita juttuja noudattamaan, mitä väliä sillä sitten on. "Lihoaisimpa vaan itsekin niin valtavaksi, että tajuaisin lopullisesti olevani sairas, ruma friikki, jonka ei tule tavoitella normaalielämän kuvioita" on ollut elämäni toistuvia tunnuslauseita ahmimiskohtauksen rytyyttäessä menoa synkästi kuin ilmakuopat mitä muuta - hoh hoh (kuiva ja lakoninen naurahdus) - jumbojettiä. Kuinkahan monta nuorta naista - miksei vanhempaakin, miksei myös miestä - tänäkin aamuna haki kaapista sen keksipaketin surkeuden puistatellessa surkeaa sielua - "paskaaks tässä". Kuinka monta "hyvää tarkoittavaa" äitiä tai sukulaista saksii niitä Hesarin juttuja sille pulskalle teini-ikäiselle tytölle, joka ehkäpä seuraavan kerran sen jättisipsipussin ahmittuaan harkitsee vakavasti, että mitä jos nyt tunkisi sormet kurkkuun?

Että siinä teille sitä kapinaa.