Ihan hillittömiä ahmimishimotuksia. Päässä pyörii non-stoppina semmoiset mätingit, että huu. Yritin löytää reseptiä, löytyikin 1 kpl lääkettä. Tuskin se paljoa auttaa, etenkin kun se resepti on näköjään kadotettujen listalla. Sitä sitten jotain lääkäriaikaa taas... Koskakohan saan estojeni välistä sen toteutettuakin. Samantien saisi ehkä vaihdettua toiseen? Sieluni silmissä tungen Pringles-tölkkiä suuhun suunnilleen poikittain pakkauksineen. Vuoristorataa, itkukohtauksia, syvää epätoivoa. Tätähän se syksy oli, joo, tuttua puuhaa.

Mutta noi ahmimishimot, ällöttävää. Ja siihen itseinho vielä kuorrutteeksi.

Sängyn reunalla istuin itkemässä ja pimeän tv:n ruudusta tuijotti karmea läskimahani. Krääh mikä läskisäkki koko eukko. Ihmekö, että on ukon kanssa jotain kitkaa. Kuka sitä tämmöistä katsoisikaan.