...kaksi parhaassa! Koskahan virkkausinto menee manian puolelle? Silloinko kun päättää sijoittaa säästörahansa - köh, ainakin osittain - lankoihin. No, ehkä manian puolella on (toistaiseksi) vasta mittavat suunnitelmat täyttää kuusenalus niillä pehmeillä paketeilla. Emäntä lienee itsekin pian päästään melko pehmeä. Selvää jotain syömismussutuksen korviketta.

Säälittävää. Olen röökannut, olen ryypännyt, olen blaadannut unissani kaihoon ja kaipuuseen, mutta ensimmäisen kerran viime yönä söin. Jostain löytyi joku kämänen Sininen, jota kummastelin suuresti, että kuinka minulla voi olla tuommoinen unohduksissa, minä, suklaansyönnin ammattilainen, unohtaisin tuommoisen tax free -kokoisen levyn johonkin muovipussukkaan! Pistin siitä sitten pari riviä menemään, eikä ollut hyvääkään, jotenkin valjua. Mutta kuin vanhasta tavasta täytyi sitten huitaista nelisen riviä lisää, "enhän mä huomenna vielä tapaa sitä diabeteshoitajaa". Eikä se edelleenkään maistunut hyvältä tai tuottanut suurempaa tyydytystä. Mautonta mutaa. Mitähän tuokin sitten kuvastaa, saati sitten se eteerisen dynaaminen raskauden olotila, joka hallitsi uniani läpeensä. Kuin hedelmällisyyden jumalatar itse.