Tosi fiksuja nämä mun lehtikatsaukset, kun viittaukset on tasolla "taisi olla torstain Hesarissa joku semmoinen juttu, jossa joku sanoi suurinpiirtein niin, että" mielenterveysongelmissa ongelmana on, että hoidetaan oireita eikä etsitä syytä. Esimerkkinä tämä xx esitti vitsin, jossa mies sai apteekista harjoittelijalta vahingossa rauhoittavia ripuliin. Viikon päästä harjoittelija tapasi miehen kadulla, ja kysyi, auttoiko lääkkeet. Mies vastasi, että ei, "ripuli jatkuu yhä, mutten enää välitä siitä". Samalla lailla toimitaan, kun lääkitään masennusta tai ahdistusta, ja kaikki on onnellisia, kun oireet helpottaa, mutta kukaan ei kysy, mistä se on lähtöisin.

Mutta sama mekanismi on vähän kaikessa tässä maailmassa: myydään verenpaine- ja kolesteroli- ja diabeteslääkkeitä, sen sijaan, että panostettaisiin terveisiin elämäntapoihin (kyllähän valistusta on, mutta kiinnostaako ketään, miksei se toimi). Laitetaan huumeidenkäyttäjät vankilaan tai sakkotuomiolle, sen sijaan, että haettaisiin keinoja, jotka toimii.  Myydään Tenaa sen sijaan, että opetettaisiin lantionpohjalihasjumppaa.

Tämmöisiin ympäripyöreisiin, sokeisiin ja äkkipikaisiin, lyhytnäköisiin ratkaisuihin monen monituista hommaa rakentuu tässä yhteiskunnassa, sillä niillä saadan homma pyörimään näennäisesti. Mutta mikä puhuu takana? Raha.

Olemme yhteiskunnan maallisia orjia. Elämme yksilöllisyyden harhassa. Elämme harhassa.