Noista riipputisseistä tuli mieleen, kun yksi oman ulkonäöllisen epäkelpoisuuden tajuamisen hetkiä oli nähdä elokuva Palava enkeli - ? - se suomalainen 80-l leffa, joka kertoo nuoresta mielenterveyshoitajasta - siinä heitetään läppä ranskalaisesta liivitestistä: ei saa käyttää rintsikoita, jos ei pysy kynä tissin alla.

Mulla taas olisi, alusta alkaen, pysynyt koko penaali, kuten oli lainattu lehteen Anna-Stiina Nykäsen kirjasta, johon oli koottu naisten ulkonäkötraumoja.

Karut geenit.

Mutta niillä on lapset ruokittu. Mitäpä niillä muuten tehtävää oikeasti onkaan. Tai ruokittu - ainakin melkein. Mutta kuitenkin. Välillä tuijotan niitä katkerana, että ette sitten sitäkään tehtävää täyttäneet täysin oikeuttaaksenne olemassaolonne. Paskiaiset. Pullosta tullut enimmät maidot.

Tuntuu aika turhamaiselta ja muutenkin kummalliselta, että aika monet naiset sanovat skipanneensa imettämisen siksi, että se "tuntui oudolta" tai "kuvottavalta", "en ole ikinä pitänyt siitä, että rintoihini kosketaan". Haloo, se on oma vauva! Eikö se sitten tunnu kuvottavalta, että se on omassa vatsassa, ja vieläpä tulee "sieltä"! Kuulin vielä kun tässä Suomen Big Brotherissakin se punapää julisti, ettei hän halua olla mikään lehmä. Näinkö paljon tissejä erotisoidaan tässä kulttuurissa, ettei naiset koe niiden alkuperäistä tehtävää luontevana? Että koska tissit on seksuaalista, ei niillä voi omaa lasta ruokkia? Tulee pervo olo vai?

En tiedä toimiiko se sitten kaikilla, mutta mulla on mennyt molemmilla imetyskerroilla seksikytkentö tissien osalta ihan "off"-asentoon. Joku semmoinen hormonikytkentä.Ne on muuttuneet hupiesineistä työvälineiksi. Turha miehen yrittää nipistellä, vaimo vaan tiuskasee, että näpit irti, ne tekee sun lapsellesi aamupalaa. Imetysaikana on alkanut ihan ärsyttämään kun telkkarista ja lehdistä suolletaan sitä tissierotiikkaa. Onhan ne varmasti miehille vetävät vempaimet, mutta silti, se alkuperäinen tarkoitus, haloo, muistaako kukaan...?

Mutta alemmuutta niiden mallista ja muodosta, sitä olen aina kokenut. En kehtaa julkisilla paikoilla, edes "äitipaikoilla" kuten leikkipuistoissa, imettää, alkaa nyt kaivamaan sellaista puolen kilon pullataikinaa esiin. Ja ärsyttäähän se, kun tietää, että vähän kiinteämmät sellaiset olisi vauvallekin helpommat.

Nytpähän niistä varmaan karut tulee, toisen imetyksen jälkeen, etenkin, jos joskus sattuisin vielä laihtumaankin. Semmoiset riippuvat rukkaset, luppakorvat, juuri niinkuin karkeimmissa vitseissä kerrotaan. Mutta ei kai tuo ukko minua sen tähden jätä, jos jättäisi siksi, saisi mennäkin.

Silloin kun olin hoikimmassa kunnossa, ne hupenivat miltei kokonaan! Pystyasennossa, liiveihin kerättynä ne olivat olemassa, mutta oli noloa harrastaa seksiä selällään maaten! Ne hävisivät kainaloihin! Kummallista!

Oli ihan terapeuttista, kun joskus tuli telkkarista dokumentti erilaisista tisseistä, jossa omistajat - osa jopa rohkeasti ilman paitaa - kertoivat suhteestaan tisseihinsä. Oli tosi terapeuttista nähdä, että jollain voi olla surkuhupaisammat kun mulla, pienet ja rukkaset, ja kuitenkin sillä on niin terve itsetunto, että voi mennä johonkin dokkariin niistä kertomaan, ja ilman paitaa. Meitsi veti kyllä kättä lippaan jokaiselle siinä esiintyneelle naiselle.

No joo, on tunnustettava, että saan siitä jotain horror-kicksejä kun teinitytöt vilkuilevat kauhistuneena uimahallin pukuhuoneessa ja supattavat. Silloin oikein pullistan kaksoisleukaa ja läskimahaani. "Kasatkaa vaan kaikki ulkonäön varaan - ette ikinä tiedä, mitä elämä tuo tullessaan. Mmmuhahhahahhaa!!!" Ja sitten juoksevat kotiin etsimään internetistä "kuinka tulla anorektikoksi".

Hit them with the rod of correction!