Hei, ehkä se on joku nesteheilahdus, mutta aivan yllättäen vaaka näytti tänään 108 kg!!! Jos oikein tarkkoja oltaisiin, se olisi ehkä jopa 107,5, mutta en halua hämätä itseäni semmoisilla... Muutenkin luulen, ettei ole puhdasoppista hypätä vaa'alle joka päivä, eikö se kuuluisi kerran viikossa, juuri siksi, että sitä vaihtelua on.

Mutta mitä siihen kirjaamiseen tulee, niin joo joo, pakko se on tunnustaa; parissatuhannessa pyörii päivittäiset kalorit. Vaikka tietenkin mielestäni "syön ihan tosi vähän". Se toisaalta voi pitääkin paikkansa, mutta sitten melkein joka päivä on käynyt joku katastrofi: että päätän ottaa toisenkin lautasellisen spagettia, tulen tuhonneeksi loput konvehdit, mies on sitä mieltä, että voitaishan me nyt tän kerran tilata pitsat...

Laskennallisista asioista puheenollen, ja tuosta spagetista. Kaikenlaista joutuu miettimään, että mitenkä tämä nyt on tarkoitettu. Onko laskettu tuote sellaisenaan vai käyttövalmiina. Kirkkain esimerkki oli juuri tämä spagetti. Tytöt niin kauniisti pyysivät, että sitä tuommoista (eli tuorepastaa) ja minä sitä heille laittamaan tonnikalakastikkeella. "Eihän mun sitä tarvitse syödä" tai "otan vain vähän" - joo joo, ensin mittaan keittiövaa'alla parinsadan gramman satsin, ja pitää vielä santsata, silmämääräisesti arvioin sen samanmoiseksi. Illalla kun ynnään ruokataulukon kaloreita, järkytyn. Olihan siinä pussissakin jo, että 100 g:ssa on reilut 200 Kcal, näin ollen olisin siis tuplannut päivän kalorit parilla lautasella! Spagettia, Herran tähden, eikä jotain suklaata! Ilman minkään valtakunnan kastikettakaan! Edes pestoa! Tästä synnintuskassani sitten pari päivää, ja kovin viisastuneena, että joopa joo, näin varkain se käy ja kyllähän minä tiesin, että se on mutta että noin paha ja voi voi. Ja vasta viime yönä välähti, että hemmetti, se koko pussihan oli 500 g. Ei siis ole mitenkään mahdollista, että olisin pistänyt suurimman osan itse naamariin ja jättänyt viidenneksen lapsille ja miehelle, da? Joten joko vaaka mättää pahasti (toisaalta kalibroitu mm. leipäviipaleilla) tai kyse onkin vain siitä, että kuivaa kamaa on puoli kiloa, kun se kiehuu, se imaisee itseensä vettä - ja kyse on kuitenkin vain vedestä! Mutta sittenkin - onko mitattu ravitsemustieto merkitty keitettynä vai kuivana..? Eihän tuorepastalle kuitenkaan niin kauheasti tapahdu, lähinnä lämpiää vain... Tässä sitten miettimistä, sama se oli odotusaikana hiilareita kytätessä, että onko kyse tuotteesta sellaisenaan vai valmistettuna.

En tiedä millaisiin ympäripyöreyksiin olenkaan sortunut, mutta eilen vetäisin miehen houkuttelemana sen pitsan (kilpailevan yrityksen tietoihin perustuen arvioisin n. 800 - 900 Kcal) sekä kolme pikku muffinssia, ja loppusaldo oli siltikin alle 2000 Kcal!

Kaikessa tässä täytyy pitää mielessä hyvänä ja huonona puolena, että imetän vielä. Hyvähän se nyt on, kun automaattisesti miinustuu joku noin 500 Kcal, mutta entäpä sitten kun se vihdoin loppuu...? En voi automaattisesti olettaa, että "aineenvaihdunta vilkastuu" tai "no kylhän mä sitten jaksan liikkuakin" saati, että "sittenhän mä voin vetää niitä ihmetuotteita"!

Se 104,5 on tähtäimessä, mutta oikeasti haaveilen pääseväni 2-numeroisiin lukemiin. Se oli niin kivaa viime keväänä kun hipaisi satasta.