Vaikka tässä omasta mielestään onkin "ihan kauheasti" repsahdellut ja ollut rappiolla, ei tilanne voi kuitenkaan olla kovin paha - ensinnäkin, sokerit on pysyneet ihan käsittämättömän hyvinä, ja jos en olekaan niitä mittaillut jonkun suklaamättöjen jälkeen, en myöskään nyt mitään nälkäkuuriakaan pitänyt ennen mittausta, ja hui! Ne on ihan niin normaaleja, että ihan ihmetyttää. Jos perusdiabeetikolla pitäisi aamupaaston olla alle 5.6, raskausdiabeetikolla 5.1 tai mielummin alle, ja mulle semmoisia 5.5 ja alle arvoja on mainittu "ihan hyviksi" - nyt on pari kertaa tullut 4.5 - 4.9!!! Edellisten raskauksien aikana ei koskaan ollut aamupaastot alle 5! Ja ne aterianjälkeisetkin (vaikka kovin reippaita aterioita ei tässä ole syönytkään) on olleet melkein sitä tasoa, mitä tulisi olla ateriaa ennen! Oh ja huu!

Toinen merkillinen havainto liittyy kaakaoon. Olen setittänyt suklaanhimoihin ja myös jossain määrin jonkinasteisena kahvinkorvikkeena (nyt sekin alkaa jälleen tökkimään kuten alkuvaiheessakin, vaikka sitä kofeiinipiikkiä joskus tarvitsisikin) - mutta tehnyt sen itse siitä "oikeasta" ja laittanut reilusti kaakaota, koska se on hyvää, ja reippaasti vähemmän sokeria, joko vanilliini- tai intiaanisellaista. Pitkästä aikaa meninkin lyhyen kaavan kautta ja surautin kaakaojuomajauhetta lasiin, vieläpä vähän alle ohjeen - normaalisti olen laittanut varmaan vähintään kaksinkertaisesti. Mutta hyi, kun oli makeaa! Kamala imelyys! Ja se sokeriliemen jälkimaku suussa, phyi! Eipä tee mieli pitkään toviin!  - Eikä tuosta ole aikaakaan, kun ryystin puolen litran tuopillisen, ehkä toisenkin perään. Ja jos kyse oli maailmantuskasta, mätin kenties vielä eräätkin lusikalliset jauhetta suoraan suuhun, kaupan päällisiksi. Mutta nyt ei, eijei. Vaikka mitä suklaata sun muuta olisi tullut märsättyä.

Jugurttia, tuota piilosokerin salakavalasti pulppuavaa lähdettä, en ole enää jaksanut kantaa tölkkikaupalla, eli  maustamattomat jääneet kylmähyllyyn ja olen syönyt ihan sitä maustettua vaan. Määrät on kyllä huomattavan pieniä, ehkä ihan semmoinen 1 - 2 dl normaalinormiannos, eikä syvää lautasellista ja mahdollista santsikierrosta. Kauhukseni kyllä huomasin Ingmaninkin siirtyneen rasvattomien makeuttamisessa aspartaamiin ja asesulfaamiin - eipä ihme, että on masuparka juilinut.  

Ja tuo suklaa-asiakin; vaikka ihmettelen, kuinka sitä on tullut syötyä, eikä ala pykimään kuten tuo juomakaakao, olen kuitenkin huomannut, että jos tulee syömäongelmaisellekin armelias tilaisuus kohtuuteen, vain siihen yhteen tai kahteen pieneen, jää siitäkin tuo ällömakea jälkimaku. Mutta kuinka pysyä kohtuudessa, jos piilossa on koko pussi? Ratkeaako tämä salaisuus elämässäni koskaan?

Ja olisipa, olisipa, nämä jutut nyt jotain pysyväisesti muuttuneita tapoja, eikä vain loppuraskausoirehdintaa. Imetysaikanahan tulee niitä järjettömiä NÄLKÄ!!! RUOKAAA!!! -kohtauksia - ettei niiden kautta tulisi salakavalasti palattua takaisin suursokerisyöpöksi. Täytyy myös muistaa, että tällä hetkellä on tunne-elämä kummallisen tasapainoisessa tilassa masennuksen vaaniessa kulman takana.