Liikkeet tuntuvat ihan selvästi jo. Ei tarvitse epäillä, tietää, että nyt siellä vähän käännettiin kylkeä. Suloista, alan muistaa hänen olemassaolonsa yhä paremmin.

Ensimmäinen on psykomaantieteellisen maailman absoluuttinen keskipiste, suunnilleen siitä toisesta sinisestä viivasta alkaen. Toinen olikin jo vähän että ai niin hupsista, kultaseni, olethan sinäkin siellä. Nyt tuntuu, että esikoinen melkein muistaa tulevan vauvan paremmin, äiti on jotenkin vaan näiden glukoosien ja muiden keskellä tietoinen "raskaus"-tilasta, mutta unohtaa yhtiökumppaninsa tällä taipaleella.

Jossain odotushuoneessa jossain lehdestä luinkin pelottavan todelta tuntuvan läpän, että "ensimmäinen kasvatetaan, toinen kasvaa, kolmas pyörii jaloissa"...

Mutta rakkaani, tiedäthän, rakkaus on siitä kummallinen juttu, että se ei vähene koskaan, se vaan multiploituu. Kyllä sitä sinulle on tulossa ihan yhtä paljon kuin siskoillesikin.