Ymmärränhän minä sen. Tottakai semmoinen vituttaa. Joku läski muija sönköttämässä omia käsittämättömiä juttujaan, omituisissa vaatteissaan, puhuu liian paljon, liian epäselvästi. Luulee olevansa hauskakin vielä. Liian pitkiä lauseita ja liian outoja sanoja. Varmasti käy hermoon. Varmasti inhotti monia, inhoanhan itsekin tuolloista itseäni. Olin sietämätön friikki, joka ei tajunnut pitää turpaansa kiinni. Vähän samalla lailla kuin se Kari BB:ssa, paitsi kuten nähdään, miessukupuolen edustaja on jotenkin kulttihahmo, mutta jos se olisi muija, suuri yleisö haluaisi lynkata sen ensimmäisen tilaisuuden tullen. Semmoinen olin, tyttö-Kaki. Ja niitä lynkkaushaluisia oli ja paljon.

Mutta toisaalta, miksi minun pitäisi piehtaroida jossain olemassaoloni katumisen kiirastulessa, kärvistellä jostain, mikä on tapahtunut liki 20 vuotta sitten? Enkö voisi vain päästää irti ja olla vain, anteeksi pyytelemättä ja itseinhoa nieleskelemättä?