Joku orastava asianhahmotus miltei väläytti itsensä minulle joidenkin kelojen seurauksena; nimittäin semmoinen syy-seurausketju, että mutsilla on aina ollut tapana osoittaa rakkautta ruualla. Tämä jopa jossain määrin koitui yhden lemmikkieläimen kohtaloksi... Ja nyt, kun yritän vähän toppuutella omien lasteni syöttämistä - mutsi ei näe mitään ongelmaa, sillä olemme samoilla linjoilla tarjoamusten sisällöstä, ja vaikka isovanhempien kuuluisikin hemmotella, karkaa mun mielestä määrät ja ajoitus hilppasen käsistä - hän loukkaantuu, eikä mitenkään halua ymmärtää koko pointtia. Että vaikkei syötetäkään karkkia, ei sitä "järkevääkään" tarvitse koko ajan syöttää, tehdä ja tarjota. Ei tunnin välein. Vaikkei karkkia vaan mehujäätä, ei sokeri- vaan täysmehuja, niin ei nyt hyvänen aika joka ikinen kerta kun nähdään! Ja kun yritän tästä pistää viestiä jakeluun, hän loukkaantuu. Aistin semmoista, että kokee minun yrittävän tukahduttaa rakkaudenosoituksia.

Vaikka olenkin tuon "rakkautta ruokana"-ongelman tiedostanutkin aika pitkään, vasta edellä mainittu avasi silmiä siihen, kuinka tämä ketju etenee; siihen ei riitä yksin tämä äidin rakkaudensyöttö, vaan siihen tarvitaan myös sairaalloisen kateellinen vanhempi sisar, joka ei sulata rakkaudenosoituksia nuoremmalle (paitsi sitten sille nuorimmalle vähän paremmin), vaan ne täytyy enimmäkseen osoittaa salassa ja tämä, tästä saadaan tämän kaavan ja käytösmallin huipennus: -> salaa syöminen. 
Olen varmasti tätä samaa asiaa kelannut ja täälläkin kirjoitellut, mutta vasta nyt sillai niiku todella tajusin ja näin tämän kuvion. Ja tähän liittyen logiikan, että jos ruoka=rakkaus, 1) anorektikko ei halua ottaa sitä vastaan, eli ei syö, 2) bulimikko haluaisi, muttei koe ansaitsevansa, syö salaa ja oksentaa pois ja tästä eroten 3) BEDiläinen haluaisi olla sen arvoinen, eli syö salaa, mutta ei salaa oksenna sitä pois. Tai äh, jotain sinne päin. Päässä selkeä kuvio onkin vaikea tulkata sanoiksi. Kokeillaan uudestaan. 1) Anorektikko ottaa kontrollin rakkauteen kieltäytymällä siitä, 2) bulimikko tarvitsisi lisää rakkautta muttei haluakaan 3) BEDiläinen ikäänkuin viestisi äidilleen syömällä, tarvitsevansa lisää rakkautta, eikä halua luopua siitä oksentamalla, vaikka se onkin salaista, eikä oikein ole varma, onko sen arvoinen. No joo, ei selkiytynyt yhtään. Palaan asiaan, jos löydän keinon ilmaista sen yhtään paremmin...?

Voisiko tämänkaltainen kaavio olla joku BED:in ja vastaavanlaisen käyttäytymisen perimmäisiä syitä, löytyisikö siten tästä koodi ja avain, avainkoodi ja koodiavain?
Onko se yleistä?

Onko kukaan muu teistä, rakkaat kollegat, kokenut tämänkaltaista kuviota lapsuudessa?