Semmoisen luin. Mirja Kalliopuska: Itsetunto. On kuulemma oikein dosentti naisiaan, kirjoittaja. Kirjan kohderyhmä jäi melkolailla hämäräksi. Toisaalta puhuttiin murrosikäisistä, esitettiin 20 vuodessa vanhentuneita mutta jo aikoinaan varmasti yhtä tukalaa myötähäpeää herättäneitä esimerkkilausahduksia ("Mä oon makee kuin Dingo"). Toisaalta kaikki sen sata sivua rapisivat semmoista ammattikieltä että ohhoh ja oksat pois, tutkimustulosta toisensa perään. Paljonkohan heikolla itsetunnolla varustettu 14-vuotias koko kirjaa jaksaisi plaratakaan, mikäli oikein ymmärsinkään teoksen heille suunnatun. Kouriintuvat, arkielämän esimerkit jäivät vähäisiksi, ja esimerkit jokatapauksessa aika teoreettisiksi.

Vaan eipä moittimista. Sivulla 66 rouva Kalliopuska yllättäen marssittaa itseni silmieni eteen: "Ns. herkistäjät omaavat alhaisen itsetunnon, koska he ovat äärimmäisen sensitiivisiä ottamaan ympäristöstä tulevaa vihjeistöä vastaan: he ovat herkkiä kritiikille ja negatiiviselle arvostukselle. Kuitenkin persoonallisuudeltaan edelliseen tyyppiin verrattuna he ovat joustavampia, itseanalyysiin taipuvaisempia (analysoivat itseään liikaakin). He pystyvät myös hyväksymään heikkoutensa ja edesottamuksensa, mutta epäonnistumisen he kokevat raskaasti. Silti he käyttävät defenssifasaadia vähemmän ja ovat myös vähemmän autoritaarisia. Voidaankin sanoa, että alhaiseen itsearvostukseen liittyy ahdistusta ja epävarmuutta, mutta toisaalta yksilö on persoonallisuuden rakenteeltaan joustavampia ja avoimempi, jos kohta haavoittuvampi toisten huomautuksille ja ilkeämielisyydelle." Pam! Voisiko paremmin sanoa! Se olen minä, kyllä!

Sitten taas plap plap plap parikymmentä sivua ihan kiinnostavaa mutta hieman liian ahdettua tekstiä, ainakin pienen vauvan öisin heräilevälle äidille. Ja taas pamahtaa! Puhutaan alkoholistien itsekäsityksestä, kunnes: "---psyykkisen energian sitomisen käsite, jolla tarkoitetaan kykyä hidastaa, siirtää, pidättää tai estää tarvetta tyydytykseen ja helpotukseen. Egon tasolla mielihyväperiaatteen toteuttaminen tapahtuu sitomalla rauhattomuus itse- tai objektimielikuviin, fantasioihin tai muihin viivytystä sietäviin sisältöihin". Mitämitä! Juttu jäi kesken, haluan tietää lisää! Tuotahan ilmeisesti juurikin on mun syöminen ynnä muut kipuilut, heikkoa psyykkisen energian sitomista, kykenemättömyyttä hidastaa, siirtää, pidättää tai estää etenkin helpotuksen tarvetta. Kaapille vaan, mums mums! Vähän ahdistaa, hotkun hotkun.

Täytyykö tässä alkaa psykologiaa opiskelemaan vai hä?