Jännä, miten ne aina tulee sitten joulun jälkeen; lumi ja aurinko. Tai no, eipä vuosiin ole mustaa joulua ollutkaan, muttei se joululumi välttämättä ole pyhiä pidempään kestänyt. Ja voi, aurinko, kiitämme valohoidosta!

Mutta talven iloista nauttimiskapasiteetti tuntuu käyvän rajalliseksi; olen varma, että tämä johtuu ei vain ulkoilun- vaan myös kalaöljyn puutteesta. Ihan varmasti, ihan selvästi. Tai ainakin haluan ajatella, että kyllä se siitä kohenee, kunhan pääsen luontoiskauppaan.

Syömisongelmat tuntuvat pukkaavan pintaan, mutta tällä kertaa niinkuin finni, joka on pitkään hautunut jossain syvällä, joka vihdoin alkaa tekemään tuloaan niin, että sormia jo syyhyttää päästä se puristamaan puhki ja pois. Voisi olla niin. Voisikohan? Samanlaisia keloja ja itsekyttäystä oli röökinkin kanssa pitkään. Että kypsyi lopettamiseen. Ehkä nyt olisin kypsynyt parantumiseen?

Kahta kirjaa en voi riittävästi kiittää, enkä häntä, joka niitä jo kauan sitten suositteli: Caroline Myssin Hengen anatomia ja Toipumisen taito. Jälkimmäinen tosin loppusuoralla, mutta ekan hotkaisinkin sellaista vauhtia, että täytyykin vähän pysähtyä sulattelemaan. Hoh hoh, noin niinku kinkun sijaan ehe eh.