Sitä hätkähtää kauhuissaan, että koko päivä mennyt pelastusarmeijalle; kaikenlaista olisi tehtävänä, ja minä vaan notkun koneella ja puhelimessa ja seurustelemassa jälkikasvun kanssa.
Lähipiirikin yrittää lietsoa paniikkia, että sitä sun tätä pitäisi järjestellä! Vielä tietenkin ulkoilla lasten kanssa riittävästi ja hyvä, ettei sentään kokata vaihtelevaa, ravitsevaa kotiruokaa (tässä vaiheessa Saarioinen kyllä tekee meidän äidin ruuat, tunnustan avoimesti).

Mutta sitten sitä muistaa, että hei niin, mähän olen raskaana, viimeisilläni - tässä vaiheessahan täytyykin ottaa rennosti, levätä paljon!

Kun nyt tosiaan viimeistä viedään, pitäisi oppia nauttimaan tästä, että ei tarvitse stressata, ei saakaan stressata... Se ei kestä kauaa. Sitten joutuukin odottelemaan jotain mummeli-ikää, että saa nauttia joutenolosta luvan kanssa.