Onko väsynyt edes oikea sana? Puhkipoikkiuupunut. Stressaantunut. Vittuuntunut.

Eikä ole ketään kenelle soittaisin, tai kenen syliin heittäytyisin itkiäkseni ja valittaakseni, miten väsynyt ja kyllästynyt ja leipiintynyt olen, miten tavallinen arkikin riittäisi, mutta pitää vielä tulla kaikkea ihmeen tarpeetonta ylimääräistä ohjelmaa, joka EVVK ei menisi ollenkaan mun energia- ja aikaansaamisyksikön kapasiteettiin. Miten mies vihloo hermoja useita kertoja päivässä, miten se osaa heittää taas semmoista läppää että huh huh ja yleisesti ottaen saa mulle aivan massiivisia riittämättömyydentunteita aikaiseksi. Mitä ikinä tuolla tai missä vaan teenkään, kuulen sen nurinan korvissani miten mikään ei kelpaa. Osa totta, osa kuviteltua. Itsetunto on kuitenkin helvetin huonoissa kantimissa.

Ennenkaikkea väsyttää. Jos ekan kanssa stressasi, ettei päiväkausiin saanut mitään aikaiseksi kuin vaeltaa puolisumussa tukka pystyssä ja hyvä jos sai hampaansa harjattua, nyt stressaa niin, että haluaisin upota siihen puolisumuun - tai ei, laitetaan täysille, ja voisin vaeltaa päiväkausia pahalle haisten.

Otetaan vastaan: paijauksia.