Voi, niinkun muka tarpeeksi saisi tässä maailmassa nukuttua muutenkaan, ja kohta,  pian, alkaa taas vessakäynnit tihenemään, alkaa ne yöheräilyt. Semmoinen, herää vain *plim*  yhden - kahden - kolmen aikaan, ja on tosi pirtsakka olo.

Olen tullut siihen tulokseen, että kyseessä on joku hormonijuttu, joka valmistaa tulevaa äitiä keikkumaan yöaikaan. Olen kuullut senkin, että ensimmäiset nelisen kuukautta tuore äiti valvoo kevyeen hormonien avulla - sen eritys siis alkanee etuajassa, sisäänajon merkeissä, "älä kuvittelekaan, että nukkuisit yli neljää tuntia kerrallaan seuraavaan puoleen vuoteen (plus kaikki vessassajuoksut loppuakohden"). Joku tuttu joskus kertoi, että sai kaikenlaisia visioita huonekalujen sijaintipaikoista, ja kärvisteli tuskissaan, kun nukkuva, aamulla töihin nouseva mies esti öiset rymsteeraukset.

Yölliset heräämiset masennuksen ja stressin aikaansaamina tapahtuneet hieman myöhemmin, joskus neljän paikkeilla, ja silloin on aika pitkään puoliunisessa tokkurassa, joka valaa toivoa uudelleennukahtamisesta, kunnes ahdistuneet ajatusketjut tekevät selvää tästä mahdollisuudesta - aina siihen asti, että on noin puolisen tuntia nukkua.

Nyt minä keikun, en välttämättä pyöri ankeiden itseinhoketjujen uhrina, toisinaan kyllä, mutta enimmäkseen turhautuneen pirteänä - kun mitään ei voi tehdä, kaikki muut nukkuvat. Tulisi edes lehti aiemmin, ei tarvitsisi mennä vanhaa tavaamaan. Kyllä sitten voikin aamulla valittaa, että miksette lapsoset koskaan anna mun nukkua pidempään, voi kyllä väsyttääkin!