Apua. Ihan huolestuttaa. Kun tiedän, että meidän vaaka näyttää hieman liian siivoja tuloksia, sen opin juuri, kun se oikea paino paljastui neuvolassa juuri kun oli iloinnut kotilukemista. Mutta! Sittenkin niin lähelle liippaa sataa, että ihan meinasin unohtaa hengittää, kun sen näin. Nyt pitäisi päästä kalibroimaan tulos jollain luotettavammalla pelillä, ennenkun riemuitsen liikoja, ja koen katalan romahduksen, kun oikea lukema olisikin jotain lähempänä 110...

On se kuitenkin paljon vähemmän kuin ennen. Tulin kotiin, tuo räppänäinen näytti jotain 107 paikkeilla. Kuinka se noin nopeasti voisi pudota noin paljon? Kai se voi, onhan odottavassa äidissä paljon nestettä. Tarkka, tieteellinen fakta jokatapauksessa on, että ekalla neuvolakäynnillä - jolloinka siunattu tilani ei vielä juuri voinut vaikuttaa - paino oli 114 kg, se tippui alle 110:nkin, nousten takaisin reiluun 112 kg:hen vikalla käynnillä. Siinä tietysti mukana vauvan paino, plus istukat, vedet sun muut furneeraukset.

Kuinkahan monta lasta jää tekemättä siksi, "ettei paino nousisi" (No - jos sitä käyttää syynä, onkin ehkä parempi jättää tekemättä...).

Elän syvän jännityksen vallassa. Voiko tämä olla totta? Ja kuinka paljon siitä onkaan todellista? Mutta - kauanko se kestää? Vai pääsisikö jopa alaspäin? Nyt olen tietysti suuresti innoissani, mutta helppoahan se tässä vaiheessa on, jollain onnellisuushormoneilla vetää muutenkin eteenpäin. Valvopa pari kuukautta lisää, ja katso, jaksaako enää kiinnostaa, mitä suuhusi kauhaloit. Nyt on toisaalta ihan täpinässä, että huraa, nyt en syö turhuuksia jne. - ja kuitenkin imetys ylläpitää ihan järjetöntä, jatkuvaa nälkää. Vaikka söisikin ne fiksut ateriat, mielessä pyörii ihan hulluja himoja. Onneksi enemmän rasva- kuin sokeripitoisia. Vaikka sillä suklaallahan ne tietysti saa paikattua. Sokeri ei kyllä ihan puhuttele makuhermoja. Edelleen on monesta asiasta yliäklötyksiä. Mielenkiintoinen ilmiö on se kaakao, josta hehkuttelinkin joku aika sitten, miten valmisjauhe maistui ihan kammottavan litkulta ja äklöltä, kun olin duunaillut omiani täyskaakaosta vähällä sokerilla. Nyt pystyy ryyppäämään sen puolen litran tuopinkin, mutta se maistuu varsin kummallisella tavalla laihalta - kaakaonmaku tietenkin on puutteellinen, mutta tuo perusmaito, se on jotenkin vetistä lientä? Ehkäpä, jos itse tuotan maitoa, jossa on n. 5% rasvaa, eikai joku 1,5% voi tuntua mitenkään riittävältä... Kermaako tässä pitäisi alkaa juomaan, että elimistö olisi onnellinen...

Mies tunnusti ihan avoimesti, että olisi ihan otettu, jos tämmöisenä pysyisin. Nyt olisi kuulemma ihan nappiin koko, eikä pidä mitään lisäpienentymistä tarpeellisena. Se on ihan oikeutettu mielipide, onhan hän urheasti ollut tuomatta mitään mielipidettä julki, vaikka olen ollut jopa 40 kg suurempi, kuin tavatessa. "Ethän sinä ole lihava, olet vain hieman pulskistunut". Liikkistä. Kunpa nyt vaan itse osaisin edes pitää tästä tasosta kiinni, enkä kurkotella liian korkealle ja kapsahtaa taas. Tietysti miehen huomio hivelee, mutta oma olo paras olo. Niihin taannoisiin mekkosiin mahtuminen tuntuu niin paljon realistisemmilta...