Johan sekin alkoi, tästä raskausoireiden kirjosta. Ehdin jo ilahtumaan, että tällä kertaa ei ehkä alakaan jatkuvat nenäverenvuodot - vaan kyllä, vähän jälkijunassa vaan. Mutta ei se niin tukossa ole. Edellisillä kerroilla on tuhissut varmaan jostain hamaasta hedelmöittymisestä saakka. Nenähuuhtelukannu on oiva apu siihenkin. Ekalla kerralla ainakin henkistä tukea tarjosi Nozoil, seesamöljysuihke. Ehkä se vähän auttoi, nenä valutti sitten öljyä eikä koko ajan verta...

Yllättävän hyvin menee edelleen. Kun luulisi, että kolmatta, tällä painolla, tällä fysiikalla, odottaessa olisi jo aika lyllerö. No en minä kauaa jaksa kyllä tuolla maailmalla sinkoilla. Ja ihan kotioloissakin aktiivisuustaso alkaa laskemaan. Haaveilee jo, että joku päivä en ole raskaana (enkä vauvatokkurassa - sillä raskauteenhan tämä pökerrys ei lopu), eikä ala heti supistelemaan jos reuhtoo liikaa, sitten voin toimia, kuten ihmiset normaalisti; siivota, noukkia tavaroita lattialta, ajatella loogisesti, muistaa, mitä ajattelin juuri... 

Mutta mikä traagista, ne ihka-ainoat äitiyshousut alkavat prakailemaan. Reisien välistä tottakai, kuten meillä paksukaisilla totutusti muutenkin. Mutta - tässä on joku parisen kuukautta jäljellä! Vihoviimeistä raskauttani! Arvatkaa, kiinnostaako pistää joku 50€ muutaman viikon byysiin?!? Kestän kenties nukkavieruuden häpeän helpommin. Eihän se kauaa kestä - kestäisipä housutkin.