Mieli jälleen melko tasapainoinen ja sees - no sen verran kuin raskaana olevalla naisella yleisesti ottaen voi olla... - kuten edellisenkin raskauden aikana, olin yllättävän valoisa jopa talven pimeimmässä sydämessä. Sopivasti viime viikolla tulikin Prismassa aiheesta, kun olenkin tuota miettinyt, paljonko kalaöljykapseleilla on vaikutusta asiaan. Siinä nyt todettiin paljon hyviä vaikutuksia kaikilta elämän aloilta, mutta toisaalta toppuuteltiin. Yhtenä tapauksena kyllä esitteli joku herra tohtori, kuinka oli lapsuudesta asti vakavasti masentuneelle potilalle määrännyt kalaöljyä, ja parin - kolmen kuukauden kuluttua oli miehen mieli kirkastunut kummasti, oli kuulemma jopa aiemmin löydetty surkastuma aivoista korjaantunut.

Mutta jotain yhteyttä täytyy olla, olen miettinyt sitäkin, että vaikka niin ryvenkin omissa syövereissäni, ja niin olen jostain hamaasta lapsuudesta tehnyt, en myöskään koskaan ole syönyt kalaa. Jotain kalapuikkoja joskus lapsena hampaat irvessä, mutta vähälle jäi sekin. Se on vaan jotenkin ollut niin ylitsepääsemättömän vastenmielistä. Ja tuskinpa näitä tärkeitä sitten on paljoa muusta tullut, vaikka rasvaa läski lapsi selvästi onkin saanut paljon, oliko se silloin rypsiöljyä tai jotain muuta terveellistä...

Jos tämä koko liki eliniän kestänyt masennus onkin harhaa, kyse ei olekaan "asioista" vaan "aivoista"?!? Olen miltei valmis ilmoittautumaan johonkin yliopiston koekaniiniksi.