Ei, eijei, se Big Love ei mitenkään täytä Täydellisten naisten tyhjiötä elämässäni. Eipä tuo suuren suuri ole, mutta juuri, kun sitäkin alkoi tiiviimmin seuraamaan, pistetään katkolle. Plääh. Ja jotain miehisen itsetunnon pönkitystä tuntuu tämä uusi sarja tarjoavan, kun niin paljon keskitytään ihan siihen itse asiaan, eli juuri siihen, miten vanhahko ukko pökkii kolmea muijaa, nuorin vielä huutaa niin jotta kortteli raikaa. Joopa joo.  

Eilen kuitenkin tulin sen verran seuranneeksi, että se vanhin vaimo tilitti jonkun ystävänsä kanssa parisuhdeasioita, miten miesten libidot leiskuvat muualle kuin kotipesään, johon loppuviimeksi ystävätär totesi, että "Masennuslääkkeet helpottaa. Niihin ei jää riippuvaiseksi".

Voi itku! Eikö kaikki olekaan vain mun omassa päässäni, jos välillä ottaa otsalohkoon? Kyse onkin kansainvälisestä salaliitosta nimeltään parisuhde!? Monta kertaa seuratessani rakkaan siipan aivotuksia ja touhuja, kun yritän pitää enimmät kiehahdukset vaimeihkoina, tulee aina mieleen, kuinka olen vakuuttunut siitä teoriasta, että ennen muinoin, ainakin monessa onnellisessa yhteisössä, miehet elivät miesten joukossa ja naiset naisten. Sitten välillä karattiin jonkun sopivan kanssa pöpelikköön kiehnäämään, ja palattiin maha pulleana takaisin. Toinen sinne naistentaloon ja toinen miesten. Sitten moikattiin vähän pihamaalla, ehkä virnuiltiin ja vinkattiin silmää. Tervetuloa katsomaan työn tuloksia 9 kuukauden päästä, mutta sitten adjöö. Voi siis - niin ideaali ajatus!

Lopuksi lisättävä, kun jo aikoja sitten välähti (etten muuten ole kuitenkin kirjoittanut sitä tänne joskus, sori jos näin on), miksi Desperate Housewives on suomennettu niin armottoman päinvastaisesti - eihän epätoivolla ole mitään tekemistä täydellisyyden kanssa! Markkinavoimat; on niin helpompaa löytää sponsoreita, jotka voivat viljellä "täydellisiin hetkiin"  kaltaisia latteita sloganeita. Kuka mainostaisi tuotettaan "epätoivoisiin hetkiin"?