Sipsipiiloja ja suklaata myös. On tullut ihan hartiavoimin tehtyä hommia ahmimisen parissa. Sitten vielä surullisia sattumia, kuten laivatuliaisia... Kuukaudenko se kestää, että syömiset muuttuvat läskiksi. Voi sitten ihmetellä taas...

Ja se toinen puoli yllyttää, että vatsaliikkeitä, vaikka kuinka vähän, mutta tee tee tee!

Miksi niitä impulsseja on niin vaikea muka toteuttaa, kun tuon toisen puolen toteutukseen käyttää oveluutta neuvokkuutta ja vaivannäköä paljonkin? Kauanko siinä nyt menisi aikaa, että tottelisi sisäistä elokuvakenraaliaan, joka mutaisella pellolla huutaa sateessa "drop down fatso, and give me twenty!"?