Yksi asia, mitä ahmimishäiriöinen ihminen ei voi usein tehdä on leipominen - kuten varmaan on helppo arvata. Se on sääli, leipominen on ollut kivaa, eikä vain siksi että sitten voi vetää posket pullollaan pahaan oloon asti. Lapsillekin olisi mukava olla se kliseinen "pullantuoksuinen äiti". Mutta miten leipoa niin vähän kerrallaan, ettei saisi itselleen uutta matskua ahmittavaksi. Ja kun mies ei oikein makeasta piittaa, esikoiselle pidetään aika niukkaa linjaa tämmöisissä, arvatkaa kenelle ne jokatapauksessa jää!

Ei auta laittaa pakkaseen - tiedättekö, ettei esim. kuivakakut juurikaan jäädy, sitä sitten surkeana vetää jäistä pullaa kun se hetki tulee.

Nyt leipaisin miehelle kakun, kun olen itse lähdössä, en ole itse syömässä siitä suurinta osaa. Esikoisesta oli kiva olla mukana. Nyt alkaisi olemaan jo siinä iässä, että voisi hyvinkin osallistua, jos tekisi esim. sämpylöitä. Kunpa voitaisiinkin leipoa useammin yhdessä.

Päivän opetus: jos korvaa sitruunamehun kookosmaidolla, sitä täytyisi laittaa enemmän. Ja ehkä rasvaa taas laittaisi vähän vähemmän.