Jo muutaman vuoden hyllyssä pölyttynyt ayurveda-opus tuli lukaistua jälleen. Siis mä oon niin kapha niin kapha...

Viimeksi kun tuon pikku kirjasen olen lukenut, oli jotain muutakin vähän epäbalanssissa että jäi vähän valju kuva koko hommasta, nyt meni jutut nniiin 1:1 että olen valmis hurahtamaan tähän seuraavaksi (nohh, periaatteessa kaikkeen ns. hömppään mulla on uskomis-optio valmiina - ei ihan kaikkeen, mutta ennenkaikkea kaikkeen sellaiseen, jota on jossainpäin duunailtu jo jokunen tuhat vuotta: kyllä siinä ajassa oppii jotain).

Toisaalta myös itsetuntemuksen määrä on kasvanut, niin, että löydän itseni helpommin. Sitä on aina kelannut tämmöisissä kuin tämä ayurveda ja homeopatia, missä ensin käydään läpi kaikenlaista kyseisen ihmisen elämästä noin niinkus kokonaisvaltaisesti, että kuinka monet epätasapainossa vellovat ihmiset luulevat itsestään jotain ja omasta mielestään tekevät niin ja niin, mutta sivusta seurattuna meininki onkin jotain ihan muuta... Että ihmiset eivät aina kaunistele itseään koskevia vastauksia, vaan saattaa olla tuo itsetuntemuskin hieman hukassa. Kuten itse joku vuosi sitten en tiedostanut lainkaan jotain tiettyjä käyttäytymis- tms. juttujani. Olin muka vain "olosuhteiden uhri" tai semmoista. - Näkeekö sitten pätevä spesialisti, vai meneekö hoito pyrstölleen? No, mitä tätä enempiä tässä tuumailemaan, suurin osa kuitenkin kuittaa nämä hömpät täytenä puoskarointina jne. "Nyt se kilahtaa vain pahemmin..."

Mutta tuossa ayurvedan ruokajutuissa voisi ollakin paljon, mitä kannattaisi huomioida. Olen aika vakuuttunut, että näiden juttujen toteuttaminen auttaisi paljonkin tätä möhkälemäistä tilaani, kuten tuossa kirjasessani epätasapainoa kuvattiin - tiedän sen siitä, että monet kiellettyjen listalla on semmoisia suuria herkkujani ja toisaalta itsekurittajiani (sokerin "pakkosyöttäminen" itselleen...). Epätasapainoinen ihminenhän ei automaattisesti halaja itselleen terveellisiä asioita, vaan lähinnä niitä vahingollisia...