Juokseva lapsi on ihmeellisen ihana näky. Sen lähempänä siivekästä ihmisolento ei voi olla. Mikä on erona lapsen ja aikuisen juoksemisessa? Juokseva aikuinen on harvoin yhtä vapaan ja onnellisen näköinen.

Lapsi juoksee päällään, aikuinen jaloillaan.

Aikuinen kokee liikkumisen lihastoiminnaksi. Hän tietää, että päästäkseen eteenpäin nopeasti on siirrettävä lapikasta toisen eteen mahdollisimman nopeasti. Lapsi taas ei ajattele jalkoja. Hän näkee itsensä juoksemassa, hän kokee eteenpäin lentämisen, unohtaa koko fyysisen olemuksensa sillä hetkellä. (Melko zen).

Aikuinen taistelee painovoimaa vastaan. Maa vetovoimineen on kuin suo, josta on pyristeltävä irti. Lapselle maa taas on ponnahduslauta. Katsokaa lapsen jalkoja, ding ding ding, kuin niissä olisi jouset tai vieterit. Painovoiman lait on kumottu. Ding ding ding. Katsokaa aikuista - katsokaa rämpimistä.

Osaisinpa elämässäni muutoinkin juosta päälläni.