Yksi asia, mistä olen itseäni piiskannut, on ollut lankeamus miehen syömään vaaleaan pullamössöleipään, vaikka olenkin suuresti tietoinen ruisleivän ylivertaisuudesta hiilihydraattien ja kuitujen yms. yms. suhteen.

Noin viikon verran pääsääntöisenä ravintonani onkin ollut paahdettu ruisleipä. Oh, se on herkkuva! Etenkin kun jättää sen paahtimeen hetkeksi jäähtymään, se rapenee ihanaiseksi. Varsin tervettä muuten, mutta paahdettuna siihen taitaa upota vähän enemmän levitettä... Lämminruokapolitiikka onkin sitten jäänyt vähän vajaaksi.

Mutta kas! Ihme on tapahtunut! Ruisleipä loppu, talossa on vain miehen vehnä-Reilua, ja tiedättekö mitä - ajatuskin kuvottaa...! Yksi taistelu on voitettu? No, ainakin vähän.