Kaappien kätköissä salaisuuksia. Tyhjiä konvehtirasioita, suklaapapereita, se pieni röökiaski. Mies on pitkä, paras piilo on alahyllyllä. Tämmöistä on varmaan kaappijuopon elämä; tyhjiä hylsyjä siellä täällä.

Tulee mieleen se loistava brittisketsisarja, jossa alkkisperhe toikkaroi ympäripäissään ja kuvitteli vaikuttavansa selviltä toisten silmissä. Jokaisella oli pullojemmoja ympäri taloa. "I'm not drunk, by the way".

Minä teen muka-ovelan kierroksen keittiöön ja palaan posket pullollaan. Esikoinen toisinaan kysyy "äiti, mitä sä syöt?" ja koitan keksiä siihen jotain normaalia "vähän leipää otin...".

Mikä on rivakan syömisen ja syömishäiriön ero? Mandariininkuoria en jemmaile mihinkään mielikuvituksellisiin piiloihin.