Olla ulkona, tavata vanhoja ystäviä, viettää mukava ilta - se kantaa pitkälle, se suoristaa ruotoa, auttaa, helpottaa, antaa uskoa.

Joskus täytyy laittaa vähän ranttaliksi. Joskus täytyy rypeä itsekkyydessä sen verran, että juo vähän turhan monta siideriä, vaikka ne maksavatkin niin kamalasti. Unohtaa laskut ja lapset ja sekin, mitä mies siitä kaikesta olisi mieltä, olla vaan ja leijailla hetkessä.

Mutta voi tuhmuus miten pitkän, pitkän raitistelukauden jälkeen oli humalatila hauskaa. Tämähän voi ihan johtaa huonoille teille. Etenkin kun tietää, että on aika sattumankauppaa, koska se humala on hauska tila ja koska itkukänni pukkaa päälle. Ei aina onnistu pääsemään blosseille mukaan - !!! Rappiota! Päihteitä! Se on hauskaa, jos sieltä pääsee yöbussilla takaisin porvarilliseen elämäänsä.

Mutta voi kauhistus! Että piti tupakkaakin mennä polttelemaan. Siinä nyt ei oikeastaan ollut mitään järkeä, melkein neljän vuoden tauon jälkeen. "Se on vain tänään", "vain täällä baarissa kun on savuista muutenkin" ja "tuskin edes tekee mieli tästedes". Mutta kirpaisu! Kyllä se on niin jossain selkärangassa, että mieli on tehnyt vieläkin, vaikka pahalle maistui. Onneksi se haisee niin pahalle, ettei voi harkitakaan alkaa mieheltä ja lapsilta salaa kessuttelemaan.

Harmi, ettei ahmimisruoka haise.