Joskus käy mielessä, että "miten niin osa I?" Mikä se kakkososa sitten on? Kolmas? Jos tässä on jo järjestysnumero, koska tilityskokoelma on valmis? Mikä se päätepiste on, vaiko käännekohta?

Onko se sitten joskus, kun on parempi olo? Paranen? Mistä? Vai sitten jos elämä muuttuu kun esim. palaan töihin?

Olisiko siinä vähemmän likaisia, henkilökohtaisia paljastuksia, niin, että se voisi olla "vähän vähemmän anonyymi"? Vähemmän menneitä syntejä, irtoseksiä, huumeita, aviorikoksia, lapsuustraumoja? Mutta mitä tilittämistä se sitten enää olisi?

Vai olenko loputtoman ykkösosan vanki? Tarina, joka ei koskaan saa jatko-osaa, vähän niinkuin elämäni - kaikenlaista piti olla edessäpäin, mutta mitään ei sitten oikein tapahtunutkaan. Loisteliaaksi ja seikkailurikkaaksi aiottu tulevaisuus näivettyi nyhjäämiseen, paikoillaan junnaamiseen, jumittamiseen. Käykö blogin samoin? Kuinka välttää tuo, ja pitää tämä dynaamisena prosessina?