Kohta viikko täynnä Fevarinia, hassua, mutta se on kyllä jo auttanut. Nyt ne ensimmäisten päivien kummat olot on häipyneet, olihan se aika pamaus, jos kerran tapana on aloittaa puolikkaalla eikä kokonaisella. Mutta ehkä se sitten on alkanut auttamaankin, synkkyys ei ole ollut yhtä mustaa, itkua ja itsetuhoisia ajatuksia on esiintynyt huomattavasti vähemmän. Eikä ihmisten keskuuteen meneminen ole ollut ihan yhtä vaikeaa. Lumevaikutus on tietenkin melkoinen; jo se, että sai ajan varatuksi lääkärille, auttoi...

Syömiseen ei ole ollut kummempaa vaikutusta, paitsi se ilmeisesti alkuoire kuvotus tekee normaalinkin syömisen vaikeaksi, ja ihan tavallinenkin määrä tavallistakin ruokaa tekee olon äklöksi.

Illalla se ehkä väsyttää joo, mutta toisaalta tänäänkin heräilin jostain aamuyöstä aikalailla.

En edelleenkään ole erityisen valoisa tai toimelias ihminen, mutta tuntuu, että sisäisen talven selkä on taitettu, ja voin alkaa odottelemaan jääkinosten sulamista. Kohta kuulunee jo tinttien liverrystä titityy.