Maanantainako oli ne lööpit, että vauva tippui autosta ja jäi bussin alle? Mulla on vieläkin ihan paska olo siitä. Joskus viime viikolla -? oli HS:ssa, että joku ryhmittymä vetosi iltapäivälehtiä siivoamaan lööppejä, kun ne roikkuu joka paikassa, ja lukutaitoisia lapsia saattaa hieman ahdistaa lööpit tyyliin "isä ampui lapsensa aamiaispöytään". - Eikä tarvitse olla lapsikaan, lisää allekirjoittanut. Onhan se tietenkin kamalaa, kun tuollaisia tapahtuu, ja voi joku tietenkin syyttää, että nyt halutaan tuudittautua vaaleanpunaiseen maailmaan, jossa ei pahoja asioita tapahdu, mutta haloo! Esim. mun keskiverto kauppamatkalla tulee nähneeksi (molemmat lehdet erikseen laskien) kymmenisen lööppiä, ja kun tällaisia painajaismaisia asioita kirkuu keltamustin jättiläiskirjaimin joka nurkassa, tulee mieleen, eikö voisi antaa vainajien levätä rauhassa. Ja miltä se tuntuu näihin kuuluvien ihmisten omaisista. Kai siinä pää hajoaisi jo muutenkin saati että neljästi muistutetaan joka korttelissa. Onhan tässä maassa varmaan aikojen alusta ollut kaikenlaisia kirves viina ja perhe -juttuja, mutta eihän niitä noin ole aina tuuletettu.

Esikoinen on aika skarppi tyttö kaikenlaisten merkkien ja eroavaisuuksien suhteen, luulen, että oppii aikaisin lukemaan - on siinä sitten selittämistä, että maailma on paha paikka.

Kaikkea tällaista huomaa vasta, kun on omia lapsia. Etenkin juuri noi lapsia koskevat uutiset tuntuu, jos ennenkin pahoilta, nyt potenssiin tuhat aivan hirveiltä. Entäpä odottava äiti herkistävien hormonien armoilla? Aivan kamalaa lukea lehtiä. Esikoista kun odotin, oli paljon sellaisia tapauksia, että äiti oli tappanut pienen vauvan, minä niitä sitten itku kurkussa yritän vältellä, ja tietenkin vauhkon, odottajan mieleen kumpuaa kamalia pelkoja "mitä jos mullakin sitten flippaa" (onneksi sitten joku viisas herra kertoi jossain haastattelussa, että ihmisen täytyy olla huomattavan häiriintynyt, ennenkuin pystyy vahingoittamaan omia jälkeläisiään). Ja viime talvena nieleskelin aamiaispöydässä, kun lehdissä kerrottiin tsunamin poistempaisemista vauvoista ja mitä muuta vielä.

Mutta minkäs sille voi. Maailma on paha paikka. Lopun aikoja elämme, ystävät hyvät. Mutta... silti ne lööpit hei...