Se on aika hassu toi porttiteoria. Itselläni kyllä kävi niin, että niin överiä kun se blaadaaminen olikin loppuvaiheessa, se toisaalta on tässä tapauksessa pelastanut paljolta pahalta elikäs toiminut ns. käänteisenä porttina:

1. Olisin aikas pahasti alkkis näinä päivinä. Jo melko pienenä tyttönä aloin ryypiskelemään ihan reippaalla tatsilla. Vain Luoja tietää, kuinka on mua alkoholimyrkytykseltä varjellut. Kun 15-vuotias mimmi vetäisee pullon viskiä, niin on siinä aika raaka meininki. Tai 17-vuotiaana pullon Koskenkorvaa pohjiksi baariin. Eihän tietenkään omasta mielestä siinä ollut mitään outoa, ryypätä rankalla kädellä aina tilaisuuden tullen - mutta ainakin kahdesti viikossa. Se oli vaan jees ja cool ja rokkimeininki. Mikäpä sen mukavampaa kuin tavoitella elämässä semmoista karua ryypähtäneisyyttä. Charles Bukowski, Keith Richards, onpa siinä nuorella tytöllä idoleita. Sitten kun alkoi tämä tötsyttely, löysin näitä siihen sidonnaisia kulttuureita, joiden vaikutuksesta tulin ajatelleeksi, että se viina ja sillä läträäminen ei ehkä olekaan ihan niin mielekästä ihmisen itsensä ja henkisen kasvunsa kannalta...

2. Olisin herraties mihin kemikaaliin riippuvainen. Samaisessa tyttöiässä totesin mm. Doorsin ja Jimi Hendrixin mitä parhaimmaksi musiikiksi maan päällä, ja ahkerasti tutkiskelin tuolloin telkkarissa esitettyjä mm. hippiliikkeestä kertovia dokumentteja, sekä kirjallisuutta aiheesta. Se, mitä näissä kerrottiin mm. LSD:stä herätti sisäisen vakaumuksen: mutta tuohan vaikuttaa joltain niin siistiltä, että huumeita on ehdottomasti kokeiltava! Psykedeliaa! Purple Haze! Jee! Joku järki kuitenkin pysyi, en potenut sitä narkkariromantiikkaa kuten monet hieman syrjähtäneet teinitytöt ("ooh mä niin haluan olla kuten Nancy Spungen ja Sid"), ja toisaalta myös pelotti jutut mahdollisista vaikutuksista perimään - lasten tekeminen on aina ollut yksi tärkeistä asioista elämässäni. Ja lisää järkeä peliin tuli taas näistä tötsysidonnaisista kulttuureista ja filosofioista ("tötsy ei ole huume. Huumeet taasen on vaarallisia!"). Joten siinä vaiheessa kun broidi alkoi tyyppäilemään näitä teknohuumeita, jotka olisivat kyllä kutkutelleet mielikuvitusta, suhtauduin niihin jo melkoisen nurjasti ja päätin jättää väliin.

Ja jos sanotaan, että pilvenpolttaja siirtyy vahvempiin, eiköhän kyse ole siitä, että sama tapaus on aloittanut jo tupakinpolttelulla ja keskikaljajuopottelulla sekä iskän psyykenlääkkeiden pöllimisellä, ehkä vanhakantaisella liimanhaistelullakin, ikuisena tavoitteenaan vaan aikaansaada pöhnempi ja pöhnempi pään sekavuustila. Että se on korvien välissä jo alkujaan, ei pilvenpolttelun aikaansaamana.

Niinkuin itsekin olen jostain kaukaa lapsuudesta riippuvainen persoona, toteuttaen sitä vaan tavalla sekä toisella.

Ehkä syöminen on kuitenkin terveellisin tapa tässä riippuvuuksien ketjussa, hmmm, kenpä tietää.