Tässä elämässä joutuu todella miettimään, että mikä viikonpäivä nyt oikein onkaan. Ainoa ero päivissä on, että mies on viikonloppuisin kotona. Onhan sitten ne kerhotkin, jotka tekee jotain eroa päiviin, mutta vielä ei ole rutiini lähtenyt käyntiin.

Ja sitten hätkähtäen tajuaa, että on perjantai!

Siksi ulkona kävelevät ihmiset näyttävät niin kepoisilta, loikkivat pitkin askelin töistä kotiin.

Siksi teinit on hakeneet sikspäkkinsä ja mäyriksensä kauposta, juhliakseen joutilasta nuoruuttaan, ja sitä, että vielä on vähän lämmintä, eikä ihan vielä talvi.

Muistan elämäni hatarasti siltä ajalta, kun perjantai oli juhlapäivä. Tiesi, että saa pari päivää lööbata, ehkä käydä ulkonakin, ja se tunne, kuinka aurinko paistoi suloisemmin perjantaina töistä palatessa.

Nyt kaikki on vaan yhtä samaa. No, toisaalta, eipä masenna sunnuntai-iltanakaan.