Kaksi pientä tukkoista nenää tuhisee talossa. Surkeaa. Ei vielä lämpöä, mutta tiedä miksi tämä vielä yltyy. Pari vuotta terveenä elänyt esikoinen veti läpi parin kuukauden nuhamaratonin viime keväänä, se sisälsi kaikki asteet aina nenän valumisesta korvatulehdukseen ja influenssaan.

Toisaalta helpottavaa, mutta toisaalta yhtä ahdistavaa: nyt ei ole menemistä kerhoihin tai puistoihin. Toisaalta on tekosyy olla menemättä, toisaalta se olisi kuitenkin ihan tärkeää päästä näiden seinien sisältä aina välillä vähän pidemmäksi aikaa kuin kauppakeikalle.

Ja vähän lisää vielä yövalvomisia, niin ei kestä kauaa kun äiti tarvitsee salaa keittiössä syötävää säälisuklaata...