Aina välillä tulee mieleen:

Mitä jos mulla ei olekaan mitään syömishäiriötä tai masennusta. Jos mä olenkin vaan laiska, itsekeskeinen läski paska, jolle ei mikään kelpaa ja  joka yrittää kehitellä tekosyitä käyttäytymiselleen.

Ja etenkin, että jos menisin sitten vihdoinkin lääkärille puhumaan näistä asioista, se sanoisi, että älä nyt viitsi, sullahan on kuule kaikki ihan hyvin, varataanpa aika ravintoterapeutille, joka kertoo, ettei todellakaan kuule kannata vetää noin paljon ruokaa kerralla, hyvänen aika, ota vaan itseäsi niskasta kuule kiinni. Lähde lenkille ja syö porkkanoita.