Voi mies kuinka sinua välillä rakastankaan. Ajattelen, että muodostamme universumin söpöimmän perheen. Ja sitten taas vihaan. Vihaan niin, että olen räjähtää. Niin, että jos ei olisi pieniä lapsia, varmaan kävisin fyysisesti kimppuusi. Saat kaivettua mielettömät aggressiot vaimostasi esiin, et tiedäkään.

Olet ensimmäinen "oikea" pitkä suhteeni - sinua edelsi vain liuta satunnaissuhteita, epätoivoisia rakastumisia ja kummallisia toverillisuuteen verhottuja roikkumisia. Olin heti niin myyty. Ajattelin, että sinä olet se, sinä olet thee oikea. Että siksi olen lähtenyt kävelemään aikaisemmista jutuista, tai toinen osapuoli, koska ne eivät olleet thee oikeita. Sinä olet se, jota olen ikäni odottanut.

Jaa niin. Enpä tiennyt, mitä odotinkaan. Sika säkissä? Paskaa paketissa? Semmoista tulee aika useinkin mieleen. Voi kuinka sinua uskoinkaan. Olit niin hyvä ja täydellinen. Siisti ja kohtelias. Syvällinen ja herkkä. Oikein unelmavävy - Täynnä valetta. Soljuva huijari. Totuudenkääntelijä. Uskoton petturi. 

Pikku hiljaa valheesi alkoivat paljastumaan. Se on se vaikein kulttuuriero - vaikka täälläkin kusetetaan, se tehdään jotenkin toisella - rehellisemmällä - asenteella. Ei katsota tarpeelliseksi valehdella merkityksettömistä pikkuasioista. Voi myöntää erehtyneensä tai olleensa väärässä. Tai vain unohtaneensa. Mutta olen saanut sen vaikutelman, että siellä teilläpäin "totuus" on vain variaatio, versio, ja sen  voittaa, joka sinnikkäimmin ja tyylipuhtaimmin omaansa puolustaa. Tajusin, että kun olen perustellut sinulle jotain asiaa, et edes usko, että todella tarkoitan sitä, mitä sanon. Että perusteet on faktaa. Olet ajatellut, että laillasi heitän todisteita kehiin mielikuvituksestani, vain kuullostaakseni vakuuttavalta. Turha julistaa, että "luin lehdestä tutkimuksesta, jossa---". Sinä tulkitset sen, että koen olevani alakynnessä, ja pistän mielikuvituksen laulamaan.

Entäs ne pikku ystävättäresi? Voi sentään, olin niin typerä. Se oli kamala isku. Ajattelin, että ei tämä, hän on hyvä, ei kai nyt semmoinen, joka kirkossakin käy ja on niin kunnollinen. Toista on ne, jotka notkuu baareissa jne. Sitten alkoi pistämään silmään se, miten himassa piilottelit puhelintasi. Se oli aina jossain jemmassa, äänetön tai pois päältä. Kerran menit nukkumaan, ja unohdit sen päälle. Oli pakko kurkistaa. Tuntui kamalalta. Mutta hyvä kun niin tein. Olikohan silloin siellä kolme mimmiä, hehkeitä tekstiviestejä. Taivas romahti niskaani. Esikoinen oli silloin pari - kolme kuukautta. Meillä oli ollut ihanaa aikaa. Tosi söpöä. Söpöä, joo.

Seuraavaksi tuli kaikkia teknisiä yksityiskohtia esiin. Se lähti jostain maksamattomasta laskusta. Raivoissani luin kaikki paperisi läpi ja järkytyin. Se oli kamalaa. Mihinkään ei enää voinut luottaa. Minä luulin olevani jo niin kettu, että semmoiset vilunkikaverit kyllä tunnistaisin. Ja niin oli kaveri vaan scheissea heittänyt, minä hölmö uskon kaiken ja puhun vielä eteenpäin.  Pälätän tällaista skeidaa kavereille ja vanhemmille ja duunissakin vielä. Pälä pälä  voi sentään kuinka raasulle kävikään. No joo, kuinka kävikään. Tosi raasulle. "What is hidden in the darkness, must come out in the light" ja "truth will reveal itself" lauletaan Jamaikallakin, sitä yhtä kirjaa lainaten.

Näistä päästään yli ja sovitaan ja ollaan söpöjä taas. Välillä tulee tuntemuksia, välillä paranoidisia puuskia, painotan silti itselleni, hys hys, olen vain ihan hormoneissa, elämänpiiri on pieni ja suppea, olen turhautunut, yliväsynyt jne. Pusketaan arkea eteenpäin, tehdään toinen, suunnitellaan tulevaisuutta, ollaan luottavaisia.

Ja sitten piti vaan laskea, kannattaisiko vaihtaa liittymää. No sehän on helppoa, kun liittymän nettisivuilta näkee puheluerittelyn. Niin - voisihan sitä vähän vilkaista... Onpa tuttu numeron alku, miksi se soittelee siihen vain töistä? Zeditänpä sen entisen heilan, mikäs sen numero olikaan. No perkele. Ja löytyy toinenkin. Happi loppuu. En tiedä mitä tehdä. KAKSI VUOTTA se näihin on pitänyt yhteyttä.

Anteeksi rakas, en soita heille enää. Mitään ei ole tapahtunut, minä vaan soittelin niiden kanssa. Ihan ystäviä vaan. En soita enää.

EiiiPÄ varmaankaan. Kauankohan taas menee? Fasadit on ylläpidettävä. Eihän tässä mitään. Ollaan niinkun ei oltaisikaan. Pikku vaimo kotona lasten kanssa (eikä edes mikään pieni). Hyvinhän tässä. Mikäs meillä joo.

Haistakoon v***u koko ukko.